Jan 31, 2012

Hulluna Saraan (2012) / crazy about Emilie


directed by Samuli Valkama / starring Emilie de Ravin, Jussi Nikkilä, Ville Virtanen

Vieläkö on villihevosiaaaa...
 
On aina hauska huomata että kyllä meiltä täältä kotimaastakin löytyy mainioita elokuvantekijöitä. Kyllähän se nyt tässä vaiheessa olisi varmaan pitänyt jo sisäistää, mutta jotenkin se vaan joka kerta yllättää ("Yllättävän hyvä suomalaiseksi leffaksi!" Kaikki ovat joskus joko kuulleet tai itse suustaan päästäneet tuon kommentin, am I right or am I right?) kun kotimainen onnistuu naurattamaan, viihdyttämään tai koskettamaan. Tai kaikkia kolmea, vähän niinkuin Hulluna Saraan! I enjoyed it a lot, for a Finnish film! (...) Tästä tulee varmaan kaksikielinen postaus, but isn't that only appropriate, since the film I'm discussing is bilingual, too.

Hulluna Saraan, or "crazy about Sara", or Love and Other Troubles, is a comedy about Finnish men, about unusual daddy issues, about love, about other troubles, and a little bit about clashing cultures, too. It brings the Australian Lost actress Emilie de Ravin to the streets of Turku and the fields of the Finnish country side, as an American girl who sweeps both the son and the father off their feet. Se toi mukanaan nostalgisia tuntemuksia muistuttaessaan että olipa kerran tv-ohjelma nimeltään Tenavatähti (olisin niin halunnut itse Seppo Hovin pikku cameo-rooliin!). It made me long for summer even more than I already do; because you know what they say about the Finnish summer... It's always worth the wait. It is what gets us through the rest of the year. Meaning, from August to June. Sigh. Anyways. We know it's worth it.

Tämä elokuva oli melkoinen piristysruiske! Hyvin ilahduttava ja sympaattinen, ja äänenkin sai naurahdella useamman kerran. Todellinen hyvänmielenelokuva, genressään melkoisen täydellinen. Feel-good, feel-good! I should watch more shameless, honest, guilt-free feel-good flicks! In fact, maybe I should watch ONLY such films! Because, you know, I feel good now! Earlier today I watched a distinctively Finnish, depressive kind of film, and I felt crappy. Now... I feel goooood! Simple as that.


The characters in this film were fun and likable, and they worked well together. The father/son relationship was of course the corner stone of it all, and it was very amusing to watch these two completely different personalities tear apart everything we thought we knew about the traditional roles of fathers and sons. It's hilarious, and the actors do a great job. Also, the Finnish language and the way of speaking can be used in such a comical way; the wonderful awkwardness and blunt expressions make great comedy!

Ja entäs meidän ihana ulkomaan vahvitus! Emilie is just adorable, cute as a button! And of course I very much appreciate her for coming to Finland and making this film! Two thumbs up, girl! I mean, she's worked in Hawaii and she's kissed Robert Pattinson, so saying yes to a weird little project like this...? Awesome, she's totally cool and extremely amazing in my book now. She was cool and amazing before, but now she's got the intensives too.

I'm always a sucker for stories about the Finnish culture clashing with another. It is both interesting and absolutely hilarious to look at Finland and the Finns from another culture's point of view; in this case, American. It makes it extra fun that you happen to be familiar with that other culture, too. (By the way, if you haven't yet, I very much recommend reading How to Marry a Finnish Girl by Phil Schwarzmann. He makes such spot-on comments and observations about this country, you can't help but laugh. And he gets pretty harsh, too. I actually kind of felt like moving away from this country after finishing the book, haha.) Finnish-ness in general is just very entertaining to discuss and analyze, we are such a peculiar group of people!

Lopuksi huomautettakoon, että Ebookers.fi:n mainos hollywoodilaisen taksin katolla oli aika hauska yksityiskohta. Jokseenkin hienovaraista piilomainontaa. Ja voi, se riemu kun tunnistaa valkokankaalla näkyvän paikan ja voi kertoa käyneensä siellä! Me Miinan kanssa vingahdettiin riemusta yhtä aikaa kun Roosevelt Hotel vilahti kuvassa. Ah ja voi.

Kautta Ronald Reaganin haamun, olipas ilahduttava elokuva. (Olisikohan tämä se ihmeidentekijä joka saa minut ostamaan suomalaisen leffan DVD:lle toista kertaa elämässäni? Menolippu Mombasaan on vähän yksinäinen hyllyssäni.)

4 comments:

Noora said...

Hoh! Kai se on pakko mennä katsomaan tämä, kun kaikkialla niin kehutaan! Aluksi olin vähän sillä mielellä, että skippaan tämän, mutta olen alkanut muuttaa nyt mieltäni. Pakko nimittäin myöntää, että oon hyvin ennakkoluuloinen: puolet kotimaisista leffoista on sellaisia, ettei tee ees mieli yrittää katsoa... Miten niin huono asenne...

Millä ihmeellä ne on saaneet oikeasti Emilie de Ravinin tähän leffaan? :D En tajua.

Reta Anna Maria said...

Itsekin olen suunnitellut meneväni katsomaan tuon leffan.
Ja olen myös lukenut How To Marry A Finnish Girl. Se oli hyvin avaava kokemus! Lähetin kirjan sitten joululahjaksi amerikkalaiselle ystävälleni.

Eeva said...

Noora, kannattaa! Ennakkoluuloja on aina ja usein ihan syystä but this one really delivers! Enkä tiedä millä ne sitä kiristi, mutta hyvä näin :D

Reta, haa! Se oli kyllä aika mahtava. Mietin että aukeneekohan se amerikkalaiselle (tai muulle ei-suomalaiselle) yhtään niin hyvin kuin meille suomalaisille... Ei muut varmaan ihan niin hyviä nauruja ainakaan saa ;)

Pia said...

Vois olla ihan aiheellista kattoa ja poistaa päästä jumiutunu mielikuva ärsyttävästä Tessistä... ;D